Hei! Uskaltauduin vihdoinkin mennä kuvailemaan _yksin_ Khatmandun katuja, en tosin kovinkaan kauas kotoa. Olen aina suoraan sanottuna kuset housuissa, aina kun pitäisi tuonne tontin ulkopuolelle yksin mennä, vilkkaaseen nepalilaiseen liikenteeseen ja vilskeeseen, jota ei onnekseni nyt ollut. Ehkä se on vain minun harhaluulojani, mutta tunnen itseni aina todella pieneksi, keskellä sitä kaikkea. Toisaalta, onhan se ihan outoa ja uutta minullekin, enkä itse päästäisi pikkulasta sille temmeltämään.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vähän mäki haluisin tollaset Suomicrocsit! :)
VastaaPoistahttp://ruusukerotta.blogspot.com